Mun piti kirjoittaa tänään lenkkeilystä ja siitä kuinka oon alkanu pitää siitä. Aamulla Juho lähetti mulle kuitenkin kuvia erilaisista 1930-luvun kauneus- ja muotimainoksista, ja niistä tuli mieleen alla näkyvä mainos. En muista varmasti miltä vuosikymmeneltä se on (1900-luvun alkupuolelta kuitenkin) ja se on varmasti monelle teistä tuttu joistain toisista yhteyksistä, mutta päätinpä kirjoittaa siitä joka tapauksessa. Tässä aiheessa on nimittäin varmasti isompi kana kynittävänä kuin lenkkeilyn iloissa.
Mainos edustaa tietysti omaa ajankuvaansa ja sen kauneusihanteita. Siinä se sitten tulikin: ne kauneusihanteet muuttuvat ajan saatossa! Tuntuu hassulta ajatella, että sata vuotta sitten naiset halusivat saada itselleen jotain, mistä ottaa kiinni, kun modernit naiset laihduttavat, himoliikkuva, karppaavat ja turvautuvat kauneuskirurgiaan näyttääkseen mukamas kauniilta - siis laihoilta. Mua tää ainakin puhuttelee, sillä manois itsessään on vähän naurettava. Se asettaa modernitkin hömpötykset ja villitykset kyseenalaiseen valoon ja saa kysymään, onko tämä nyt todella sitten sitä, mitä pitäisi tavotella?
Onneksi nykyajan kauneusihanne on pikkuhiljaa siirtynyt anorektisesta vaatehenkarista hieman terveellisempään suuntaan. Toisaalta urheilullisen ja täydellisen naisen ihanne on saanut mm. "terveyttä tavoittelevat" syömishäiriöt lisääntymään. Tässä itse hieman isompana tyttönä kysynkin, kannattaako koko elämä haaskata täydellisyyden perässä juoksemisessa? Itse kannatan terveyttä ja hyvää oloa, tasapainoa niin henkisesti kuin fyysisestikin. En näe mitään järkeä hullussa laihduttamisessa, itsensä kiduttamisessa ja oman kehonsa häpeämisessä.
Kehon häpeä. Kuinka moni on katsonut itseään peilistä ja toivonut, että suurimman osan ruumiinosista voisi vaihtaa parempaan? Kerran mäkin tein niin. Mutta enää en suostu siihen. Elämä on liian lyhyt ja ihana, jotta sen läpi kulkisi itseään häveten! Jokaisen naisen pitäisi katsoa itseään peilistä ja sanoa itselleen: "olen kaunis". Trust me, siitä saa energiaa! Sillä mikään ei näytä kauniimmalta ja seksikkäämmältä kuin nainen, joka on sinut kehonsa kanssa - koosta riippumatta!
Millaisia mielipiteitä teillä on tästä asiasta? Mä olen valmis puhuman oman kehonsa hyväksymisen puolesta loputtomiin kuitenkin ymmärtäen, ettei tässä liikuta helpolla maaperällä - mikä voisi olla herkempää ja henkilökohtaisempaa kuin oma keho?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti