Pics and memories

Kuten vuoden ensimmäisessä postauksessa kerroin, tämä on se vuosi, kun täytän 25 vuotta. Vajaa kuukausi sitten en juuri ajatellut asiaa, mutta tässä parin viikon sisään oon huomannut, että aikamoinen ikäkriisi alkaa nostaa päätään. Saanko olla ihan rehellinen? Mua ahdistaa täyttää 25! Miksi? Varmaan niistä ihan samoista syistä, kun ahdistaa täyttää 30 tai 40, vaikka mittakaava on huomattavasta minimaalisempi. Tuollainen ns. merrkipäivä ei ole merkkipäivä turhaan: 25-vuotiaana on elänyt neljännesvuosiasada ja jättää taakseen nuoren aikuisen elämään - viattomuuden aika on ohi, ja nyt viimein pitäisi olla kuin aikuinen. Oonhan mä elänyt itsenäisesti omillani lähes kuuden vuoden ajan, mutta eipä siinä elellessä ole ikä painanut.

Joku vanhempi varmasti sanoo, että odotas kun täytät 30, että sitten se vasta kriisin pistää! Varmasti pistääkin, en kiellä :) Kummasti sitä jo tässäkin vaiheessa alkaa pohtia, mitä on tehnyt, saavuttanut, valinnut, suunnitellut, toteuttanut, haaveillut... Katsotaanpas, miltä mun lista näyttää:

• muutin pois kotoa
• kirjoitin ylioppilaaksi
• löysin ihanan miehen ja menin naimisiin
•  me ostettiin koira
• hylkäsin vaaleat hiukset ja aloin bruneteksi
• pääsin opiskelemaan yliopistoon
• me muutettiin Helsingistä Ouluun
• oon vaeltanut Juhon kanssa Lapin erämaissa
• me ostettiin toinen koira
• mulla on ja mä olen saanut ihania ystäviä!
• oon matkustellut Euroopassa
• oon tanssinut paljon ja keikkaillutkin vaikka missä
• oon osallistunut kerran mallikilpailuun
• oon ollut tosi ainejärjestöaktiivinen

Niin, ei kai tuo oo yhtään hassumpi lista. Onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä, sellaistakin, mitä en varmasti muistanut tohon kirjoittaa. Niinpä keräilin vähän kivoja kuvia, suurin osa viime vuosilta, jotta voisin muistella, mitä kaikkea hauskaa nuorena aikuisena on ehtinyt tapahtua!

Vaikka mä olen henkeen ja vereen etelän tyttö, mä oon kuitenkin syntynyt Jyväskylässä. Me muutettiin etelään kun mä olin viisi, ja siellä olenkin viettänyt lähes koko elämäni, asuen Järvenpäässä, Espoossa ja Helsingissä.

(Kuvat: Daria Pritup)

Mä oon aina ollut aika hikari: mielelläni luokan paras, läksyt aina tehtyinä, kunnianhimoinen, tiedonjanoinen ja utelias. Mihinkäs muualle olisin hakenut lukioon kuin Ressuun? Lukioaikoina mä olin sellainen blondi tanssijatyttö: vedin tanssikursseja sen sijaan, että olisin itse käynyt liikuntatunneilla, ohjasin vanhojen oman tanssin kaikille kakkosille ja kannoin aina treenikassia mukana. Vaikka mä en vielä lukiossa ollut aivan varma, mitä halusisin iso tehdä, mulle kyllä selvisi, mitä en jäisi ikävöimään: fysiikaa, matikkaa, kemiaa, filosofiaa (sanoo tuleva filosofian maisteri) tai uskontoa. Lyhyen matikan tunnilla oli aina paljon parempaa tekemistä ja tunti sujui mukavasti, jos pystyi vierustoverin kanssa jakamaan rasian Brunbergin tryffeleitä.

Monelle saattaa tulla yllärinä, että oon ollut melkein koko elämäni vaaleahiuksinen. En oo tainnut jakaa vanhoja kuvia aiemmin! Noh, 2009 väri vaihtui, kun hiukset ei enää oikein kestänyt jatkuvaa blondaamista, superplatinanvaalea kun on aika kuluttava sävy. Mutta vaikka hiukset muuttui tummiksi, ei blondius kadonnut tytöstä yhtään mihinkään! Pitäähän mun jollakin pystyä selittelemään kaikkea mun höpsöilyä :)

Jokaisen naisen elämään kävelee jonain päivänä suuri rakkaus. Mäkin tapasin omani. Me totaallisesti salamarakastuttiin ja mentiin kihloihin ennen kuin kaikki meidän läheiset edes tiesi meidän seurustelevan. Me saatiin toisemme eikä mikään muu voisi tehdä mua onnellisemmaksi. Juho on maailman hauskin tyyppi, täydellinen sekoitus älykkyyttä ja äijää. Ja moderni mies, mikä on loistava asia! Mä en ihan hirveesti välitä perinteisistä sukupuolirooleista tai miehen ja naisen erinevistä asemista - niin parisuhteessa kuin yhteiskunnassakaan. Juho on saanut mut kokeilemaan kaikkea sellaista, mihin en olisi yksin koskaan lähtenyt, ylittämään mun rajat ja katsomaan laatikon ulkopuolelle.

Kun ei ole lapsia, täytyy olla koira. Meidän koiraostokset on ollut vähän sellaisia mielijohteisia: 

"Hei, hommataanko koira?"

"Olishan sellainen kiva!"

Ja sitten aika pian me ostettiin koira :) Ja ehtihän niitä olla hetken jopa kaksin kappalein. Kirill (vas.) jäi kuitenkin auton alle reilu vuosi sitten. Oli mun elämäni yksi kovimpia paikkoja käydä kaivamassa se pois lumihangesta Kuusamontien varrelta. Onneksi Freya ei karannut kaverinsa matkaan, vaan on meidän ilona joka päviä (tuossakin makaa kippurassa mun jaloissa, kun kirjoitan tätä)!

Tosiaan, mä oon isosta perheestä. Mulla on kolme pikkusiskoa ja kolme pikkuveljeä. 80- ja 90-lukujen vaihteessa meitä oli vain kolme, mä, Katja ja Elisa (kuvissa), mutta uuden vuosituhannen saattelemana saatiin perheeseen yksi sisko ja kolme pikkuveljeä lisää. Mikäs siinä, the more, the merrier! Kaikki mun sisarukset on ihan huipputyyppejä ja meillä on porukalla (isolla tai vähän pienemmälläkin) aina tosi hauskaa!

 
Tää vaellushomma on yksi niitä, joihin Juho sai yllytettyä mut mukaan. Juho on liikkunut luonnossa aina, mutta mä taas oon alkujani sellainan siisti indoor-tyttö. Villi ja vapaa luonto ja mun (yllättäen löytynyt) suomalainen sielu sopii kuitenkin kivasti yhteen. On aivan ihanaa pakata rinkka valmiiksi, sulkea puhelin ja tunkea se jonkun taskun pohjalle ja lähteä erämaahan. Melkein alkaa melkien suututtaa, jos törmätään muihin vaeltajiin reissulla (mulla on vaelluksella tosi suuri suomalainen henkilökohtainen tila) :)

Reissut Juhon kanssa on ihan parhaita: me ollaan molemmat jonkin tason kulttuurifriikkejä, ja historioitsijana toi mun mieheni jaksaa kiertää kaikki kirkot ja museot ja aukiot ja... Mä rakastan kauniita vanhoja rakennuksia, kaupunkien hälinää ja tunnelmaa, shoppailua, kahviloita ja sitä fiilistä, että on jossain täysin uudessa paikassa kaukana kotoa. Jokaisen nurkan takaa voi tulla vastaan yllätys!

Prahassa Starbucksissa Juhon nimi ei tuottanut kahvilan tytölle mitään ongelmia, mutta Heidi osottautuikin paljon hankalammaksi ja moniulotteisemmaksi nimeksi, kuin olin osannut kvuitella... :)

2012 on varsinainen reissukevät: huhtikuussa matkustin Marin kanssa Roomaan ja Roomasta itsekseni Amsterdamiin. Rooma oli mieletön paikka, lähden sinne takaisin viiden minuutin varoitusajalla ihan milloin tahansa! Kun näin vilauksen Colosseumista ensimmäistä kertaa, kiljuin riemusta! Toistamiseen en ehkä lähtisi Vatikaaniin: Pietarinkirkon torniin kiipeäminen sai mun ahtaanpaikankammon todellakin äärillimmeen.

Mä oon aina jotenkin ajatellut, että oon syntynyt väärään maansoaan: oon tosi puhelias,välitön, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, rakastan lattarimusiikkia ja -tansseja, ja muutenkin olen tosi suurieleinen. Viihdyin Roomassa ihan tosi hyvin, italialaisuudessa oli jotain äärettömän lämminhenkistä ja ihanaa. Toisaalta taas oon tosi suomalainen: tykkään, että asiat tapahtuvat ajallaan ja lupauksista pidetään kiinni.

Niin, Roomasta lensin varhaisena aamuna yli sadan pulisevan italialaisen (olisin halunnut nukkua koneessa) kanssa Amsterdamiin mun siskon luokse. Majoitus oli aikamoinen pilvenhajuinen ullakkohuone, mutta sijainti oli aivan keskustassa ja meillä oli tosi hauskaa. Mieleenpainuvinta oli varmaankin retki Keukenhofin tulppaanipuutarhoihin: kukat ovat juuri huhtikuussa parhaimmilllaan ja niitä on mielettömästi ja ne on ihan superkauniita! Suosittelen erittäin lämpimästi!

Opiskelijareissut on aina kivoja. Viime maaliskuussa lähdettiin suomen kielen porukalla Budapestiin, ah ihana reissu! Budapest on hieno paikka! Niin hauskaa oli, että innoissani odotan tulevia excuja!

Mitä olisi vielä tulossa? Toivottavasti ainakin viisikymmentä vuotta upeaa elämää lisää! 25-vuotiaana uudet haasteet odottavat edessä päin. Lapset ja asuntolainat ovat vielä tulevaisuudessa, haluan lähteä kaverini Marin kanssa viimein Barcelonaan (matkaa ollaan suunniteltu vuositolkulla), käydä New Yorkissa, tehdä Juhon kanssa kuukauden vaellus, lähteä vaihtoon, tanssia paljon lisää ja valmistua yliopistosta. Elämässä pitää haaveilla isosti ja elää haaveet todeksi. Toisaalta myös tavallinen haaveeton päivä on arvokas ja ihana, sillä elämä kaikkine iloineen ja suruineen on juhlaa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Good morning everyone

Aurinkokylven ikkunan edessä, valoenergiaa! Päivän on jo melkein puolessa ja mä hillun vieläkin aamutakkisiltani ja teen koulujuttuja. Pikkuhiljaa pitäisi laittaa hiukset ojennukseen ja syödä aamupalaa, etten myöhästy luennolta :) Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!

Miss Heidi

I'm a one girly thing, aren't I? :)

Niin, miksi sitä muutenkaan ostaisi leveähelpaisen villakangastakin, jos ei sit helmoja heilutellakseen? Yksikään kuva ei valehtele, mä oon niin neiti, että neidimpää saa kyllä hakea. Vaikka todellisuudeesa rouvashenkilö olenkin!

Takki: Object

Kenägt: Vagabond

Laukku: Mango 

Pipo ja huivi: tein ite

Lapaset: mummi teki

Tuba

Parhaita lauanataipäiviä on sellaiset, jotka saa viettää kavereiden kanssa. Me suunnattiin tyttöporukalla keskustaan vähän kiertelemään kauppoja ja syömään. Mukaan tarttui muun muassa Vilan alerekistä ihana hamonen, jota esittelen myöhemmin sitten tulevalla viikolla :)

Mutta siis, me kolutiin viimeisiä aleja ja otettiin suunta sitten Ainolaan ja Tubaan. Lie kauanko sekin on paikoillaan jo ollut, ja monta kertaa on pitänyt mennä, mutta vasta eilen saatiin sitten aikaiseksi. Tubassa (vai pitäisiköhän taivuttaa Tuvassa?) oli tarjolla viikonlopun vohvelibrunssi! Nam nam! Vohvelien suolaisiksi täytteiksi oli peruna-juuressalaattia, tomaattimozarellasalaattia, vuohenjuustoa, kuivattua pekonia ja kaikkea muuta tosi hyvää! Vohvelibrunssi oli kyllä siinä mielessä vaarallinen valinta, että se kyllä täysin romutti mun hienosti jo 23 päviää kestäneen totaallisen herkkulakon. Makean vohvelin päälle löytyi vanilijajäätelöä, vähän kermavaatoa ja hilloa. Maistui ihan uskomattoman hyvältä!

Hyvän ruuan lisäksi Tuba tarjoaa hyvää tunnelmaa: jokaisen pöydän päällä oli erilainen mummolamainen pöytäliina ja erikokoisten ja -muotoistenpöyten ympärillä oli vain ja ainoastaan eriparituoleja. Samaa linjaa jatkoivat lasit, lautaset ja ruokailuvälineetkin. Fiilis oli aito ja rento. Pitääpä mennä joku ilta ihan vaan istuskelemaan ja kuuntelemaan live-musiikkia, sitä on ilmeisesti tarjolla varsin usein!

Hair Inspiration

Mun hiukset kaipaa jotain uutta. Mun olisi pitänyt raahautua kampaajalle jo kauan aikaa sitten, mutta en ole raaskinut ja viitsinyt ja uskaltanut. Äiti ja siskot on leikannu mun hiuksia tosi hyvin ja vasta nyt musta alkaa todellakin tuntua, että haluan lisää raikkautta, naisellisuutta ja keveyttä mun hiuksiin.

Sain uuden kivan värin alkukuusta ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Hiusten latvat harottaa kuiteniin pahemman kerran ja edessäkin on mittaa aivan liikaa. Mutta faktahan siis on, että olen istunut kampaajan tuolissa viimeksi lokakuussa 2010. Mun hiukset onkin ollu melko vapaat ja vallattomat opiskelijahiukset, joita olen pyrkinyt pitämään ojennuksessa parhaani mukaan. Nyt musta kuitenkin tuntuu, että ansaitsen hieman hiusglamouria ;)

Mulla on melko selvä visio siitä mitä haluaisin: edestä lyhkäsemmän, kerrostetun, kevyemmän... Tottakai mua vähän jännittää antaa mun hiukset jonkun täysin tuntemattoman käsittelyyn pikästä aikaa. Entäs jos mun kutrit meneekin pilalle? Niin turhalta kuin se kuulostaakin, tää mun kampaajakeikka saatta vaatia hieman rohkaisua. Niinpä keräilin tohon alle muutamia staroja, joilla on aivan tajuttoman upeat hiukset. Nää kuvat sitten inspiroi mun hiuksenleikkausprojektia ja saavat mun ehkä tässä lähiaikoina tarttumaan puhelimeen ja pirauttamaan kampaajalle!

 

 

• Prinsessa Madelinen hiukset viimesyksyisessä Ruotsin Ellessä olivat aivan fantastiset: arvokkaat, rennot ja seksikkäät yhtä aikaa. Ja pituuskin on mielestäni aika kiva! 
• Haydenin hiukset ovat ihanat ja Nashvilleä katsellessani käytän ainakin puolet ajasta ihastellen "Juliette Barnesin" kampauksia. 
• Dana Delay on mieletön Megan Hunt Totuuden anatomiassa, ja luonnollisesti tärkeä osa fiksua, kaunista, mutta kipakkaa naista on punaiset, mutta luonnolliset hiukset. Juuri siksi pidänkin niistä: ne ovat niin todella kauniit ja luonnollisen näköiset yhtä aikaa. 
• No, Jenniferin hiuksia ei ehkä tarvitse perustella. Tottakai suuren idolini hiukset on mun hiusinspiraatiolistalla! Ja ne on kerrostettu edestä todella kivasti!
• Shakiran hiuksissa on samaa luonnollisuutta kuin Danalla. Ja ne on superseksikkäät!
• Tottakai Kardashianin siskoksilla on upeat hiukset. Haluan omieni kuitenkin olevan ehkä aavistuksen luonnollisemmat ja humanistisemmat. 

Näiden ajatuksien kanssa kun menen kampaajalle, voi olla, ettei kampaaja oikein tiedä, miten pitäisi leikata :D

Snowflake Sparkle

Kuvat: Juho Niemelä

Halusin eilen ehdottomasti saada kauniita asukuvia: aistikkaita ja hempeitä, mutta myös raikkaita ja hauskoja. Juho ehdottikin, että menisimme meidän lähijärven rantaan, koska aamuaurinko valaisee sen niin kauniisti. Freya lähti tietenkin mukaan.

Ja kyllä, lumisten puiden katveessa vastavaloon ja valoa päin - olen ihan superinnoissani siitä, kuinka hyvin kuvat onnistuivat, vaikka itse sanonkin! Freya intoutu välillä pomppimaan mun jaloissa ja pääsi sitten itsekin kuviin mukaan. Pakkasta oli suunnilleen 18 astetta ja kevyt tuulenvire teki siitä entistäkin purevamman. No, olipa ainakin kirpsakkaa!

Päällä mulla on Mangon semiuusi neule, alelöytö, ja Kappahlin farkut. Tyykkään yhdistelmästä ihan tosi paljon - se on yksinkertainen mustavalkoisuudessaan, mutta pitsineulos ja niskan suloinen rusetti tuovat tyttömäisen säväyksen. Kampauksesta täytyy tunnustaa, että mulla oli aika bad hair day, joka täytyi vaan pelastaa jotenkin. Niskanutturat harvemmin on mun juttu (alan näyttää mielestäni jotenkin vanhalta ja vakavalta), mutta tällä kertaa nuttura onnistui. Kiitos kuuluu varmaankin P.S. I Love Fashion -blogin niskasykeröohjeelle, nyt se sykerö onnistui myös vähän pidempiinkin hiuksiin :)

Parasta tässä kokonaisuudessa on kuitenkin se, että musta ja Freyasta tuli tollaisia herkkiä otoksia. Juuri sellaisia oon todella kaivannut <3 Lämmin kiitos Juholle, jolla selkeesti pysyy kamera kädessä <3

True disappointment

Hehkutin joulukuussa Mangon uutta Violeta By Mango -mallistoa, joka tarjoaa vaatteita kurvikkaille naisilla kokoon 52 asti. Lue joulukuinen juttu tästä. Mallisto tuli verkkokauppaan myyntiin 15.1., ja mä odotin sitä todella. Sillä olihan mainos varsin vakuuttava, kun se kuvallaan lupaili seksikyyttä ja aistikkuutta aidoille kurveille. Ja ovathan monien muiden valmistajien plus-mallistot todellista kuraa.

Ja mitä odottava saikaan? Totaallisen läpsäisy päin namaa -pettymyksen! Mallistossa ei juuri ollut jälkeäkään siitä rohkeudesta, eleganssista, villeydestä tai hauskuudesta, jota Mangon varsinaisissa vaatteissa on. Ehkä muutamia hyviä yrityksiä oli havaittaivssa, mutta muuten  mallisto oli kuin kopio kenen tahansa muun valmistajan vastaavasta: isoja ja löysiä paitoja, rentoja housuja, pitkiä neuletakkeja, suoria säkkimäisiä mekkoja, verkkareita, pastillisävyjä, vaaleanruskeaa... Koko mallisto huusi casual, casual, casual!

Ovatko kurvikkaat tytöt sitä? Kotiin kivasti sopivia pastillisävyjä, mukavia hengailuhousuja ja lämpöisiä neuletakkeja? Isoja ja löysiä vaatteita, jotka varmasti peittävät joka ainoan sentin kauniista naisellisesta vartalosta? Missä oli rohkeus, kimallus, hauskat leikkaukset, värit, ylelliset materiaalit, seksikkyys? Koska kyllä, myös kurvikkaat tytöt ovat seksikkäitä ja haluavat pukeutua sen mukaisesti, omaa kehoaan ylistäen. 

Kun selailin mallistoa, löysin vain pari vaatetta, jotka voisin harkita ostavani. Muista mulle tuli sellainen olo, että mun pitäisi jäädä ne päälläni kotini nurkkiin häpeämään sitä, että olen ollut joskus ruoka-aikaan kotona. Tai tyytyä olemaan oman elämäni seinaruusu, kun hoikat saavat pukeutua säihkeeseen ja asenteeseen. Värimaailma toi mieleeni vanhan lauseen: "lihavat ovat lepposia". Mä en tunne kuin sähäköitä, naisellisia ja upeita kurvikkaita naisia - enkä todellakaan mitään kotihiiriä. Aivan kuin oikeus kauniisiin ja persoonallisuutta kuvaaviin vaatteisiin olisi varattu pienille tytöille.

Älkääkö käsitäkö väärin, musta on hienoa, että kurvikkaille tytöille valmistetaan nykyisin vaatteita! Kuitenkin harmittaa se, etteivät mallit voi noudatella samaa linjaa kuin varsinaisissa mallistoissa, vaan kaikki pelkistetään ja löysennetään ja tehdään tylsän näköiseksi. Hommassa olisi niin paljon kehitettävää! Ja siis, Mango on edelleen mun lempiliike, siitä ei päästä yli eikä ympäri! Tässä jäädään kuitenkin odottelemaan plus-vaatemallistoihmettä: valmistajaa, joka näkisi kurvikkaat naiset juuri sellaisina kuin he ovat: aivan yhtä upeina ja arvokkaina, kuin kaikki muutkin naiset.

Pakkasterveiset

Hei ulkona on pakkasta ja aurinkoista ja kimaltavaa ja kylmä! Tai siis päivällä oli :) Nyt on vaan pimeetä ja kylmä. Alkuviikon kiire on yllättänyt mut ihan totaallisesti - mihin kaikki aika katoaa?! Tuntuu, etten ehdi saada mitään aikaan, ja sitten päivä jo vaihtuukin. Enkä oo ehtinyt kirjoitella tännekään.

Yritän kunnostautua huomenna, mulla olisi kirjoitettavaa ja kommentoitavaa vaikka ja mistä! Siihen saakka joudun pyytää teitä tyytymään aurinkoisiin pakkaskuviin <3

Weekend

Viikonloppu, ihanaa, kun se aina tulee. Mun viikonloppu oli täynnä touhua, mutta oli se myös todella rentouttava. Hengailin itsekseni, kun Juho lähti hiihtoreissulle kaverinsa kanssa ja otti Freyan matkaan mukaan.

Perjantaina tein tentin ja lähdin sen jälkeen keskustaan ostamaan pikkusiskolle synttärilahjaa. Nuorelle neidille löytyikin aivan ihana pieni lahja, laitan kuvia siitä sitten ensi kuussa, kun mun sisko ja veli tulee meille kylään! Iltapäivästä otin itseäni niskastani kiinni ja menin jumppaan, mikä oli loistava idea - tuntui niin hyvältä hieman rääkätä itseään viikonlopun kunniaks! Liikuntahallin peilisali oli halkeamispisteessään, kun mä ja noin viisikymmentä muuta naista huhkittiin siellä hikikarpaloita.

Niin, ja sitten mä siivosin. Se on joku juttu: kun Juho ja Freya lähtee vaellukselle, mä siivoan kunnolla. Ja niin mä tein nytkin. Me ollaan aika suurpiirteisiä eikä siivoaminen ole kummankaan lempiharrastus. Välillä koti onkin ihan hävityksen jäliltä, mutta onhan se aina mukavampaa, kun siistiä. Pikku kaksio tuntuukin paljon isommalta! 

Upea aurinko paistoi ja piristi mun päivää, se sai huurtuneet oksat kimaltamaan, ulkona on talven ihmemaa.

Ostin viikonlopuksi itselleni kiloittain hedelmiä. Oon varmaan unohtanut kertoa, että oon ollut karkkilakossa kohta kahdeksan kuukautta. Olo on kevyt ja hyvä ja mun elimistö voi ihan tosi hyvin. En ollutkaan ymmärtänyt, miten mun ainainen makeanhimo oli tehnyt mun olosta niin turvonneen ja tukalan. Nyt se on onneksi tipotiessään! Vuoden vaihteesta olen ollut totaallisessa herkkulakossa, jo 17 päivää. Ei ole ollut vaikeeta, kuten ei karkkilakossakaan oleminen, mutta kun jotain hyvää haluan välillä syödä, niin hedelmät toimii siihen hätään erinomaisesti. Viinirypäleitä, banaaneja, hunajamelonia, kiwejä, avokadoa... Nam, nam!

Perjantai-iltana, kun hullu siivousprojekti oli valmis, herkuttelin wokilla: paksua nuudelia, sinisimpukoita, isoja valkoisia papuja, parsakaalia, kirsikkatomaatteja ja sipulia soijakastikkeen kera. Katselin netistä Good Wifea ja Totuuden anatomiaa, ne on mun lempisarjat. Jostain kumman syystä tykkään sarjoista, joiden päähenkilönä on voimakas naishahmo! Nyt viikonlopun aikana koukutuin Nashvilleen, katsoin tyyliin 11 jaksoa... :D

Lauantaina en tehnyt melkein mitään. Nukuin pitkään, pohdin tohtisiko sitä nousta ylös, ja tuijjottelin tosiaan sitä Nashvilleä. Aloin neuloa itselleni säärystimiä. Auringonnousu kimalteli ikkunassa roikkuvissa lumihiutaleissa. Illalla vietin laatuaikaa kavereiden kanssa: aloiteltiin meillä ja jatkettiin opiskelukavereiden synttäribileisiin. Tulin kotiin vasta aamutunneilla. Oli tosi hauskaa!

 

Sunnuntaiaamuna maistui raikas hedelmäsalaatti :)